Laihduttamisen monet keinot.

Nyt taas on sellainen aika vuodesta, että aika moni meistä
huomaa painonsa nousseen johtuen kesän herkuista.

Aikaisempina vuosina olen muutamaan laihdutusmenetelmään tutustunut
oikein osallistumalla.
Ja, vaikka ovat toiminnaltaan erilaisia, kyllä ne tepsivät, vaatii vaan itsekuria.
Yksi vähentää kaloria, toinen hiilihydraattia, kolmas on ketodieetti.
Kaikki toimii.

Rahastahan tässä on aina kysymys. Kaikki menetelmät maksaa, enemmän tai
vähemmän.
Onhan tuo laihduttaminen kuitenkin yksinkertaista ja helppoa: Syöt vähemmän
kuin kulutat.

Kokemukseni Cambridge menetelmästä:

Perustuu kalorimäärän seuraamiseen.
Aloitetaan vähällä määrällä, kunnes kroppa menee ketoosiin.
Siitä alkaa laihdutus, aivan kuin itsestään lähtee kilot.
Ensimmäiset päivät vaikeita, on nälkä ja päätä särkee, kunne yks kaks
alkaa ketoositila.
Tässä nostettiin kalorimäärää pikku hiljaa.
Laihdutusta kuulemma auttoi heidän omat pussikeittonsa, joita sitten
viikkopunnituksessa tarjottiin ostettavaksi.
Cambridge menetelmällä laihduin hieman yli 20 kg.
Motiivi ja halu laihtua olivat kohdallaan.
Tämä maksoi noin 50 euroa/viikko. Keitot ja pastillit (jotka laimensivat pahaa
hengityksen hajua), nostivat hintaa jonkin verran.
Mun mielestä negatiivista oli tuo hinta. Muu perhe sitten laittoi ja söi kuten
ennenkin, eli tuo maksu tuli lisänä ruokakuluihin.
No, auttoihan se.

Kun jäin pois tästä, alkoivat kilot pikku hiljaa palautua.
Kun puolet laihdutuskiloista oli tullut takaisin, n. 10 kg.
Päätin kokeilla seuraavaa menetelmää.

Kokemukseni Antti Heikilän Terveysklubista:

Tässä vähennetään hiilihydraatit noin 50 grammaan per vrk.
Rasvaa saa syödä vapaasti.
Terveysklubin ravinto on prosessoimatonta, kotiruokaa.
Helppo aloittaa, sivuilla on täydellinen 3 viikon ruokalista. Määrät ovat sen
verran suuria, että koko perhe pystyy aterioimaan.
Kun tuo 3 viikkoa oli kulunut, oltiin ketoosissa. Kilot lähtivät.

Tämä menetelmä ei yksistään ole laihduttamista, vaan elämäntapamuutos.
Maksaa ensimmäisenä vuotena enemmän ja toisesta vuodesta alkaen
siedettävän verran.
Kun tuohon Terveysklubiin liittyy, saa apua lääkäriltä. Voit sähköpostia
lähettää ja kysyä vaivoista yms. Hänet voi myös tavata henk.koht. Helsingin vastaanotolla.

Reseptejä on klubin sivuilla satamäärin; on aamiaista, lounasta, päivällistä,
on leipää, pullaa, kakkuja, muita herkkuja.

Tämäkin toimii.
On valtavasti suosituksia, neuvoja ja lopuksi saa lääkkeettömän elämän.
Tuosta aiheesta on saatavana myös kirja.
Täytyy todeta, että kyllä minun kohdalla on kaikki toiminut.
Olen 3 kertaa ollut jonkin vaivan takia yhteydessä Heikkilään ja saanut
mielestäni ihan hyvää neuvontaa.

Nyt sitten on menossa sellainen omatoiminen kausi.
Nyt tiedän, että vähentämällä hiilihydraatteja, laihtuu.
Sitä neuvoa nyt olen toteuttamassa.
Onhan se jossain määrin kiusallista, kun ns. kutsuilla pitäisi kakut ja makeiset
jättää pois.
Mutta olen päättänyt, että en ole niin pedantti, että nuo jättäisin pois.
Kyllä pulla kelpaa, mutta kotioloissa ne voit jättää pois tai ainakin vähentää.

Antti Heikkilän Terveysklubissa olen mukana vieläkin, kolmas vuosi menossa.

Etelään päin 2.

Nyt on se aika vuodesta kun Espanjan matka on lähellä ja pikku hiljaa tehdään suunnitelmia.

Kyllä se ensimmäinen matka sinne on aina sellainen, joka jää mieleen.
Varsinkin kun itse googlaamalla ensimmäisen kerran hakee asuntoja ja lentoja yms. Ja sitten jossain vaiheessa ei
mennytkään niin kuin oli suunniteltu.

Näin kävi meillä:

Ensiksi piti tietysti päättää, mihin kaupunkiin mennään. Paljon oli Fuengirola ollut esillä, niin
sinne sitten.
Ensiksi ajattelin, että pitää lennot varata. (moka). Siinä vaiheessa ei vielä asunnosta ollut hajuakaan.
Sehän olisi pitänyt ensin löytää.
Päätettiin meno tammikuulle ja paluu noin 3 kuukauden päästä.
Lokakuussa, kun asioita varattiin, näin viisaampana nyt tietää, että kyllä ne talven vuokra-asunnot suurin piiretin siinä vaiheessa ovat jo menneet.

Löysin 27 neliön asunnon, vuokra 570 euroa/kk.
Miksihän tuonkin varasin. Maksoin varausmaksunkin. Sitten alkoi katumus. Aloin googlaamaan
muita vaihtoehtoja ja Torrevieja tuli vastaan.
Kun sitten tämän paikkakunnan asuntoja selvitin, niin niitä sitten löytyi ja paljon edullisemmin.

Heti vaan uusi varaus rivitalohuoneistosta, 1 mh, olohuone ja baarikeittiö, 350 euroa/kk.

Tuo varaus osoittautui onnenkantamoiseksi; juuri tuolla alueella lomaili silloin kymmeniä
suomalaisia.

No, sen Fuengirolan asunnon sain pienen väännön jälkeen perutuksi.
Mutta lentoja ei voinutkaan perua.
Aivonystyrät suunnittelemaan ja tehtiin vähän outo ratkaisu, (halvemmaksi olisi tullut, jos
oltaisiin vaan jääty poi siltä varatulta lennolta.

Eli, otettiin vuokra-auto koko loman ajaksi. Lennettiin Malagaan ja yövyttiin suomalaisomistuksessa
olevassa Hostal Nevadassa. On edullinen. Jos sinnepäin suunnittelee menoa, on tämä varteen otettava
vaihtoehto siellä lomaileville. Hostal Nevadasta saa myös pitempiaikaisia huonevarauksia.
Jos siellä oleskelua miettii ja suunnittelee, on tästä paikasta helppo paikan päällä tutustua
vuokra-asuntojen tarjontaan.

Sitten, nukutun yön jälkeen autolla kohti Torreviejaa, ajomatkaa noin 400 km, aikaa meni sellainen    6-7 tuntia.
Tuon matkan muistan hyvin; olin kuullut ja lukenut Espanjan maantierosvoista. Eka kertaa
Espanjan maantiellä , niin  kaikki parkissa olevat autot matkan varrella aiheutti suurta pelkoa. Siellä ne nyt meitä kyttää.
Onhan niitä rosvoja, mutta ei tuolla reitillä. Ne rosvoaa Espanjan ja Ranskan raja-alueella.
Niin moni tuttu on niiden rosvojen kanssa joutunut tekemisiin. Siitäkin saisi varmaan yhden kokonaisen jutun aikaiseksi.

Perillä sitten meitä oltiin vastassa, kuten oltiin sovittu. Henkilö vei asunnolle.
Siitä sitten noin tunnin päästä tiskipöydän yläpuolella olevan lämminvesivaraajaan takana, seinän sisällä halkesi vesiputki ja sitä vettä sitten tuli ja tuli ja tuli aikamoiset määrät.
Tietysti meitä vastassa ollut hra Ropponen, oli jo lähtenyt.
Saatiin häneen yhteys ja hän tiesi, miten veden tulo saadaan loppumaan. Meille hän kertoi, että tuon venttiilin näyttäminen kuului hänelle, mutta kiireessä unohti sen meille näyttää.

No, tuohon asuntoon ei voitu jäädä. Ropposelle mietintämyssy päähän ja suunnittelemaan.
Ainoa vapaa asunto sillä alueella oli tämän vahinkoasunnon omistajan oma asunto. Itse ei ollut
Espanjassa. Saimme luvan muuttaa siihen. Vuokrafirma sen meille lupasi ja Roponen sai heiltä
luvan antaa meille sen asunnon avaimet.
Vuokraisäntä ei siitä oikein pitänyt. Koko loman ajan lähetti meille terveisiä, että pitäisi saada isompaa vuokraa kun on isompi asunto.

Paluu sitten päinvastoin; Vuokra-autolla Fuengirolaan, yöksi Hostal Nevadaan ja seuraavana
päivänä lento Malagasta Helsinkiin.

Ei ne kommellukset tuohon jääneet. Kyllä niitä ensikertalaiselle tuli vähän väliä.
Ehkä myöhemmin lisää.

Etelään päin.

Nyt on se aika vuodesta kun osa meistä suuntaa matkansa etelään,
tarkemmin lähinnä Espanjaan.
Osa vain lyhyeksi ajaksi, osa taas koko talveksi, tai siltä väliltä.

Me olemme siellä viettäneet aikaa toistakymmentä kertaa, yleensä
3 kuukautta kerrallaan, ja lähtö sinne joka vuosi heti loppiaisen jälkeen.

Kun tällaista mahdollisuutta pohdittiin, tuli esiin useita eri tapoja
viettää siellä aikaa.
Aivan ensimmäiseksi tuli mieleen asuntoautolla meno. Se siksi, että                olimme liittyneet karavaanareihin ja heillä oli valmis paketti etelän matkaa varten. Tämä porukka oli nimeltään rutusakki.

Silloin aikanaan, menimme rututapaamiseen Hartolaan joka järjestetään aina syyskuussa.
Maksoimme jäsenmaksun ja otimme osaa sen viikonlopun aikana
erilaisiin tilaisuuksiin, joissa lähemmin kerrottiin matkasta.
Olipa siellä myös ns. saattolista valmiina, eli vanhat ja tottuneet ilmoittivat siinä ajan koska ovat lähdössä. Ottivat "saattueeseen" mukaan muutaman keltanokan. Siis opastivat perille asti.

Sitten kuitenkin, asiaa pohdittiin ja merkattiin itsellemme plussat ja miinukset,päätettiin luopua tästä vaihtoehdosta. Suurimmaksi miinukseksi osoittautui se yleinen liikkuminen
etelän kohteessa. Asuntoauto paikallaan, etuteltat ym. pystytetty.
Miten kaupassa käynnit? Camping alueet ovat yleenä muutaman kilometrin asutuskeskuksen ulkopuolella.
Olimme siis muiden armoilla.Ne  jotka siellä olivat tottuneet olemaan, menivät asuntovaunun kanssa, jolloin auto on käytettävissä.
Saimme kuulla, että ne joilla auto oli, ottivat muita mukaan kauppaan jne. pientä maksua vastaan. Tästäkin hieman negatiisistä palautetta.
Pitäneekö paikkansa,  mutta ..."jos et tee sitä tai tätä niin emme ota
mukaan..." Emme sen tarkemmin lähteneet asiaa tutkimaan.

Lopuksi päätettiin luopua tästä vaihtoehdosta.
Meille kerrottiin että "talvehtiminen" maksaa lähemmäs 20.000 euroa kaikkineen. Matkat (5 päivää suuntaansa), laivamaksut, tietullit, polttoaineet, yöpymiset matkalla, camping maksut, sähköt perillä yms.yms.
Sitten vielä ne maantierosvot Ranskan ja Espanjan rajaseudulla.
Niistä myöhemmin.

Keväisin, kun rutusakki kotiutuu, on Hartolassa kevättapaaminen.
Kun todistat kuitein että olet siella ollut vähintään 2 kuukautta, ja
2 vanhaa rutua todistaa sen, saat RUTU kunniakirjan.
Sanovat, että tuo kunniakirja on kallein kaikista. Taitaa ollakin.

Kipinän tuon vaihtoehdon tutkimiseen saatiin Karavaanimessuilta.
Jos jotakuta kiinnostaa, siellä messupaikalla on RUTU sakilla oma
osasto. Opastavat ja antavat neuvoja.

Kieltämättä tällainen ratkaisu on hyvä, ollaan yhdessä ja on tottuneita
neuvomassa. Mutta ei sitten sopinutkaan meille.

Niistä muista vaihtoehdoista ja meidän valinnoista ensi kerralla.